Tuuleni

Nuorena, alle kymmen vuotiaana,
kuvittelin, että tuuli minua kuunteli,
puhui minulle ja lämmöllään suuteli.
Hallitsin sitä, rakastin sitä.
Kasvoin ja tuuli minua aina seurasi.
Vasta silloin tajusin, että en voi sitä hallita.
Se oli vapaampi kuin minä.
En olisi sitä ikinä voinut kahlita.
Se kuitenkin minua vielä seuraa.
Muistoilleni hymyille, mietin miten minusta kasvoi tälläinen.
Olisin tahtonut kasvaa yhtä vapaaksi kuin tuuli.
Kasvaa lapseksi jälleen.